Paljon on taas ehtinyt tapahtua (ja paljon saattaa jäädä kertomatta) parin päivän aikana.

Eilen tapasimme kokonaan uuden opettajan jonka nimi oli rouva Lungstrasse. Oikein sen erikoisempaa mielikuvaa hänestä ei jäänyt, mutta ihan mukava kai hän sitten on. Leikimme jotain melko hämärää leikkiä, jossa oli ilmeisesti tarkoitus tutustua uusiin ihmisiin (Mikä hieno idea ens kesän riparille ;) )

Leikissä me olimme kaikki ympyrässä ja ensimmäinen aloitti osoittamalla itsestään jotain ruumiinosaa ja sanomalla "Minun nimeni on [aseta nimi tähän] ja tämä on minun [aseta jokin muu ruumiinosa kuin mitä osoitat, tähän]." Ja seuraava jatkaa osoittamalla ensin edellä olevaa ja sanomalla "Tämä on [aseta edellisen nimi]" ja osoittamalla edellisen osoittamaa ruumiinosaa ja sanomalla "Tämä on hänen [edellisen sanoma ruumiinosa]" ja jatkaa itse osoittamalla sitä ruumiinosaa jonka edellinen on sanonut jne.

Muutaman vähän vakavamman oppitunnin jälkeen tulimme Francisin kanssa kotiin, josta vähän ajan päästä lähdimme toisen suomalaisen, Iinan ja hänen host-siskonsa Isin (Isi on vain leminimi koska en muista oikeaa nimeä xD) luo. Siellä Iina kirjoitteli opettaja Carmesinin antamaan päiväkirjaan merkintää. Päiväkirja on ollut kierrossa joka vuosi tälle kurssille osallistuvilla vuodesta 2002. Iina kirjoitti kirjaan yhteensä kaksi sivua asiaa! Ja kaiken saksaksi. Mun vuoro kirjoittaa siihen olisi parin päivän päästä, mutta ei kai multa niin paljon varmaankaan riitä intoa (tai taitoa).

Iinalta lähdimme sitten kaupunkiin katsomaan isolla pokuralla elokuvaa. Ja mikä muukaan elokuva olisi sopivampi katsoa kuin Sex and the city 2. Eikä siinä vielä kaikki, vaan koko filmi oli saksaksi dubattu. Niin tapahtuu kaikille tänne tuleville elokuville. Dubbauksen laatu tosin on aika mainio. Itse elokuva oli ihan viihdyttävää katsottavaa koska olen katsonut itse sarja aika paljon ja tiesin siitä melko paljon. Toisin taisi olla leffaan mukana tulleen Riston kohdalla joka ei ilmeisesti ollut aivan täysillä mukana xD

Teatterissa hoksasin jotain eroavaisuuksia Suomen ja Saksan välillä. Ensimmäisenä huomasi, että elokuva ei alkanut juuri silloin kun sen oli määrä alkaa. Lipussa luki että elokuva alkaa 20:30 mutta oikeasti mainokset alkoivat pyöriä vasta 20:37. Muuten vain erikoista oli se että ihmiset keskustelivat teatterissa enemmän kuin Suomessa. koko elokuvan ajan kuului hiljaista puheensorinaa, joka ei sinänsä häirinnyt teatterin oikeanlaisen akustiikan ansiosta, mutta pisti hieman silmään, tai, no korvaan.

Leffa loppui vasta yhentoista jälkeen ja pääsin nukkumaan noin puoliltaöin, mikä ei 6:20 herätyksellä ollut mielekkäintä. Erikoisempaa oli kuitenkin se että Francis meni jonkun verran myöhemmin nukkumaan koska en illalla ennen nukahtamistani huomannut hänen menevän nukkumaan (nukumme samassa huoneessa) Muutkin kielikurssin jäsenet ovat sanoneet että heidän host-siskona ja -veljensä menevät myöhään nukkumaan, vaikka heräävät aikaisin aamulla. En tiedä onko sillä jotain tekemistä meidän täällä olemisen kanssa mutta eivät he niin kauhean väsyneiltä vaikuta.

Tänään meillä oli aamulla vain yksi oppitunti Huuhkan kanssa jonka jälkeen lähdimme ekskursioreissulle Bonniin, joka yli neljänkymmenen vuoden ajan oli Länsi-Saksan pääkaupunki, koska se oli tarpeeksi neutraali poliittiselta historialtaan (Tämän kertoi meile herra Carmesin). Bonnissa vierailimme ensimmäisenä Hause der Geschichte(Historian talo)-nimisessä paikassa, jossa oli koko saksan historia toisesta maailmansodasta ykypäivään eri tavoilla esitettynä. Koko talo oli hurjan mielenkiintoine kaikkine esineineen, ääninäytteineen ja videoineen (kaikki saksaksi ja ymmärsin suurimman osan^^). Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos Bonniin eksyy.

Tämän jälkeen meillä oli yli puolitoista tuntia aikaa kuljeskella väpäästi ympäri Bonnin kauniita katuja. Se kaupunki on aivan mielettömän kaunis vanhoine taloineen ja katuineen sekä aivan ihanine kauppoineen ja leipomoineen. Jopa paljon kauniimpi kuin Leverkusenin keskusta. Kävimme Riston ja Jarin kanssa paikallisella turkkilaisella pizzerialla testaamassa lättyjen tason, mikä oli muuten aika korkea; täytteitä oli runsaasti ja pohja oli sopivan rapea ^^ Myös paikallisella Bäckereilla (leipomo/kavila) oli pakko käydä maistamassa suklaaleivonnaiset. Snomattakin lienee selvää että ne olivat aivan ihania <3

Ennen takaisin Leverkuseniin tuloa kävimme vielä Bonnisa säveltäjä Bethovenin syntymäkodissa, jossa oli aika kaunis museo. Junamatka Bonnista takaisin Leverkuseniin kesti noin tunnin verran ja se oli yksi hauskimmista junamatkoista ikinä :D (voi johtua siitä etten ole kauheasti matkustellut junalla kavereiden kanssa = D) Ja nyt sitte olen täällä ja tiedossa viihtyisä koti-ilta rentoutuen ja ehkä jotain pientä puuhastellen.

Danke serh, wiedersehen!

Joonas

ps. Prepaidit ovat kalliita täällä :s 20€ maksoi kortti johon sai kymmenen euroa puheaikaa. Suomesa kai saa ainakin saman verran ellei jopa enemmän ku ostaa prepaidin. Voi kyllä johtua siitä että operaattori oli paras mahdollinen jotta kuuluvuus olisi hyvä :)

pps. Miksi rakastavaiset pettävät toisiaan?