Hui että miten noeasti kolme viikkoa voikaan kulua. Kahdenkymmenenneljän tunnin päästä olen jo Düsseldorfin lentokentällä kohta nousemassa lentokoneeseen joka vie minut takaisin Suomeen. Kauankohan minulla kestää tottua taas siihen että ympärillä olevat ihmiset puhuvat suomea eikä minun tarvitse joka paikassa puhua saksaa ja että ihmiset ymmärtävät jokaisen vähänkään kovempaan ääneen sanotun sanan xD

Eilen oli viimeinen päivä koulussa. Ahkerasti opiskelimme vielä Huuhkan kanssa ja teimme vanhoja lyhyen saksan ylioppilaskokeita. ne eivät olleet kamalan vaiketa, mutta minä olen kuitenkin kirjoittamassa pitkän saksan, niin se on sitten vaikeampaa. Yhdellä tunnilla pelasimme rouva Cammaranan kanssa aliasta koko porukalla. Mikään ei kyllä ole niin hauskaa kuin yrittää selittää jotain saksankielistä sanaa saksaksi porukalle suomalaisia jotka osaa yhtä hyvin saksaa kuin selittäjäkin ja se taso ei ole niin korkea.

Illemmalla oli sitten sen ihanan abschiedsfestin (lopetusjuhlan) vuoro. Meillä oli kaikenlaista hauskaa valmisteltuna. Esitimme sketsejä liittyen suomalaisten ja saksalaisten kulttuurien eroihin, lauloimme suomen- ja saksankielisiä lauluja, kiitimme opettajia ja host-perheitä sekä söimme hyvää, perheiden tekemää ruokaa.

Juhlan jälkeen menimme isolla suomalais-saksalaisella porukalla Reinin rantaan yhteen paikalliseen rantabaariin istumaan iltaa. Alkoholia emme juurikaan juoneet. Mitä nyt yhden vehnäoluen ostin (nyt on sitäkin maistettu ja hyvää oli!) Tanssimaankin olisi mieli tehnyt mennä, mutta kun ei sellaista tanssipaikkaa oikein missään ollut, niin sitten istuskeltin ja juteltiin, sekä saksaksi että suomeksi. Miikan host-sisko osaa jo aika paljon suomenkielisiä fraaseja, joita Miikka on sille opettanut. kotiin tultiin joskus puolenyön jälkeen ja nukuin noin yksitoista tuntia. Nyt sitten reippain mielin virkeänä kohti viimeistä kokonaista päivää täällä saksanmaalla.

Olkaa kiltisti älkääkä murehtko maailmasta, sillä millä kaikilla on vain tämä ilta aikaa kuitenkin.

Joonas